Ote tennismailasta
“I don’t even know, what the different grips are” R.Federer
Tennis lyönnin tärkeimpiä tekijöitä on tunne osumasta, onko osuma puhdas ja tunteeko pelaaja hallitsevansa lyönnin suuntaa, herkästi mutta varmasti. Aloittelijoiden on siis syytä aloittaa helpoimmasta otteesta tuntuman kannalta, niin sanotusta mannermaisesta otteesta, eli continental-gripistä. Pallottelu tapahtuu lyhyellä etäisyydellä syöttöruuduissa ja samalla otteella molemmilta puolilta.Koko kentällä pallotellessa sama ote ei kuitenkaan ole enää toimivin ratkaisu, lyönteihin tarvitsee lisätä voimaa ja yläkierrettä, jotta hallittu rytmi on mahdollista säilyttää. Peukalosääntöinä aloittelijoille otteista voidaan pitää: kämmen - semi-western ote, rysty: alempi käsi continental-grip ja ylempi käsi omalle lyönnille luontevasti toisen päälle (aloittelijoille on syytä aloittaa kahden käden rystylyönnillä tarvittavan varmuuden saavuttamiseksi), sekä syöttö, volleyt ja overhead: continental grip. Näillä otteilla koko kehon ketjumainen voimantuoton tunne on helpointa saavuttaa, lukuunottamatta volleyta, jolla otteella saavutetaan tarvittava tukevuus.
Nyt kuitenkin Federerin viittaamaan periaatteeseen: tenniksessä ei ole oikeaa tai väärää otetta, sen ovat lukuisat eri variaatiot eri huippupelaajilla todistaneet. Ajatus on oltava jatkuvasti pelaamisessa, ei siinä kuinka mailasta pitää kiinni, oikeat otteet löytyvät pelaamisen mukana luontevasti itsestään, yksilöllisesti kaikille sopiviksi. Itse ajattelen, että on oleellista oppia ensin continental- grip ja sitten ymmärtää, että mitä enemmän siitä mailaa kiertää kumpaan suuntaan tahansa, sitä enemmän mailan lavan kulman jyrkkyys lisääntyy suhteessa palloon osuman aikana. Mitä jyrkempi kulma osumassa on, sitä enemmän kierrettä palloon tulee - kierre lisää lyönnin kontrollia, mutta vähentää hyvää tuntumaa osumaan. Kulmaa siis tarvitaan, muttei liikaa, sopiva kulma riippuu pelityylistä ja -tilanteesta. Myös lyönnin swingin liikeradalla on paljon merkitystä kierteen tuottamisessa lyöntiin: mitä vertikaalisemmin mailaa riuhtaisee, sitä enemmän kierrettä syntyy, toisaalta mitä horisontaalimmin lapaa ohjaa läpi pallon, sitä vähemmän on kierrettä. Ote ja swingin liikerata molemmat vaikuttavat toisiinsa, joten tosiaankin jokaisen on löydettävä itselle sopivat lyönnit. Valmentaja toki perustelee ja selittää eri tyylien välisiä eroja ja mihin tilanteisiin tai tavoitteisiin ne soveltuvat parhaiten.
Jarkko Nieminen on todennut kämmenlyönnistään, että uran alkuvaiheessa se oli huomattavasti kierteisempi kuin lopussa - luontevat muutokset näkyivät myös tuloksissa, alku-uralla kierrepelillä Nieminen saavutti massalla parhaat tuloksensa, myöhemmin uralla suoremmalla lyömisellä parhaat tulokset tulivat nopeammissa olosuhteissa. Esimerkki on hyvä muistutus siitä, että lyöntejä ei opi “hauki on kala”-tyyppisellä ulkoa opettelulla, vaan pelaamalla fiksusti ja muokkaamalla lyömistään tuntuman sekä tuloksien mukaan.